Reilu kaksi viikkoa lähtöön.
Facebookin uutisvirta on pikkuhiljaa alkanut täyttymään
jokasyksyisillä päivityksillä. Luokkakaverit palaavat Savonlinnaan ja
aloittavat neljättä opiskeluvuottaan, Kansankynttilässä mietitään
tämän vuoden näytelmää ja muita äksöneitä, Keliakianuorten toimikunnassa
sumplataan syksyn tapahtumia ja iltapäiväkerhot kyselevät nimiä
sijaislistoille. Kolmena viimeisimpänä syksynä olen itsekin muuttanut näihin
aikoihin takaisin Savonlinnaan onnellisena arjen siellä jatkumisesta.
Kalenterikin on ollut tällöin jo lähes kiitettävän täynnä. Tänä vuonna en
juurikaan ole lusikkaani näihin soppiin laittanut, korkeintaan vähän
maistellut.
On todellatodellatodella outoa, että oma arkeni ei jatkukaan
tänä syksynä samalla tavalla kuin monilla muilla. Ehkä vielä oudompaa on se,
etten ole pystynyt suunnittelemaan syksyäni oikeastaan ollenkaan. Ainakaan vielä.
Tiedän, että lentoni Bristoliin lähtee 16.9, pääsen muuttamaan asuntolaan 18.9 ja orientaatioviikko alkaa 19.9. Tiedän, että meitä vaihtareita on Bath Spa:ssa yli 100 ja heistä ainakin neljä on suomalaisia. Tiedän, että minulla on koulua maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Paljon muuta en tiedäkään.
Vaikka tietämättömyys ja oma suunnittelemattomuuteni on pelottavaa, on se samalla myös hyvin vapauttavaa.
Tiedän, että lentoni Bristoliin lähtee 16.9, pääsen muuttamaan asuntolaan 18.9 ja orientaatioviikko alkaa 19.9. Tiedän, että meitä vaihtareita on Bath Spa:ssa yli 100 ja heistä ainakin neljä on suomalaisia. Tiedän, että minulla on koulua maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Paljon muuta en tiedäkään.
Vaikka tietämättömyys ja oma suunnittelemattomuuteni on pelottavaa, on se samalla myös hyvin vapauttavaa.
Olen ollut nyt viikon reissussa Jyväskylässä ja Kokkolassa
nähden monia rakkaita ihmisiä. Kaksi viikkoa sitten olin käymässä siskoni luona
Kuopiossa. Ensi viikolla olen luvannut nähdä ihmisiä Joensuussa ja sitä
seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Itku on meinannut tulla jo useampaan
kertaan.
Vaikka olenkin nyt reissannut ja sopinut näkeväni ihmisiä, on minusta
välillä tuntunut, ettei Suomi-aikani ennen vaihtoon lähtöä riitä kaikkien
niiden näkemiseen, joita haluaisin nähdä. Minua on huolettanut myös se, etten
ehdi viettämään tarpeeksi kotonani aikaa ihan vain olemalla ennen lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti