Suunnittelematon syksy

Reilu kaksi viikkoa lähtöön.

Facebookin uutisvirta on pikkuhiljaa alkanut täyttymään jokasyksyisillä päivityksillä. Luokkakaverit palaavat Savonlinnaan ja aloittavat neljättä opiskeluvuottaan, Kansankynttilässä mietitään tämän vuoden näytelmää ja muita äksöneitä, Keliakianuorten toimikunnassa sumplataan syksyn tapahtumia ja iltapäiväkerhot kyselevät nimiä sijaislistoille. Kolmena viimeisimpänä syksynä olen itsekin muuttanut näihin aikoihin takaisin Savonlinnaan onnellisena arjen siellä jatkumisesta. Kalenterikin on ollut tällöin jo lähes kiitettävän täynnä. Tänä vuonna en juurikaan ole lusikkaani näihin soppiin laittanut, korkeintaan vähän maistellut.

On todellatodellatodella outoa, että oma arkeni ei jatkukaan tänä syksynä samalla tavalla kuin monilla muilla. Ehkä vielä oudompaa on se, etten ole pystynyt suunnittelemaan syksyäni oikeastaan ollenkaan. Ainakaan vielä.
Tiedän, että lentoni Bristoliin lähtee 16.9, pääsen muuttamaan asuntolaan 18.9 ja orientaatioviikko alkaa 19.9. Tiedän, että meitä vaihtareita on Bath Spa:ssa yli 100 ja heistä ainakin neljä on suomalaisia. Tiedän, että minulla on koulua maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Paljon muuta en tiedäkään.
Vaikka tietämättömyys ja oma suunnittelemattomuuteni on pelottavaa, on se samalla myös hyvin vapauttavaa. 

Olen ollut nyt viikon reissussa Jyväskylässä ja Kokkolassa nähden monia rakkaita ihmisiä. Kaksi viikkoa sitten olin käymässä siskoni luona Kuopiossa. Ensi viikolla olen luvannut nähdä ihmisiä Joensuussa ja sitä seuraavalla viikolla Savonlinnassa. Itku on meinannut tulla jo useampaan kertaan. 

Vaikka olenkin nyt reissannut ja sopinut näkeväni ihmisiä, on minusta välillä tuntunut, ettei Suomi-aikani ennen vaihtoon lähtöä riitä kaikkien niiden näkemiseen, joita haluaisin nähdä. Minua on huolettanut myös se, etten ehdi viettämään tarpeeksi kotonani aikaa ihan vain olemalla ennen lähtöä.

Nyt pitäisi lopettaa huolehtiminen ja nauttia siitä, mitä kahdessa viikossa vielä ehtiikään tekemään. Täällähän te odotatte Englannista palattuanikin, nähdään viimeistään silloin!

Kokkola-Karleby

Jännitysaallokossa

Reilu kolme viikkoa lähtöön.

Ajatus... tai ehkä jopa haave vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mulla mielessä ainakin muutaman vuoden. Sen tullessa ajankohtaiseksi hakuaikojen lähestyessä viime syksynä, alkoi ensimmäinen jännitysaalto. Uskallanko oikeesti, uskallanko yksin, onko tää totta? Vaihtokavereita etsiessäni huomasin melko pian, etteivät luokkakaverini olleet innokkaita lähtijöitä. Niinpä päädyin kirjoittamaan vaihtohakemuksia motivaatiokirjeineen Ronjan kielipään avustuksella.

Kului ehkä pari kuukautta ja Erasmus-kiemuroiden sisällä kiertävä hakemus jäi kandin ja muiden koulujuttujen taakse muhimaan.

Eräänä iltapäivänä sain iltapäiväkerhossa sijaistaessani sähköpostin puhelimeeni:  "Erasmus-vaihtohakemuksesi kohteeseen Bath Spa University, on hyväksytty Itä-Suomen yliopistossa."
WHOAAAA, MITÄÄÄÄÄÄÄ?! Olo oli epäuskoinen ja täriseväinen, tästä saivat myös työkaverini sekä iltsin lapset kuulla. Siitä alkoi toinen jännitysaalto, joka huipentui hyväksyntään vastaanottavasta yliopistosta: "Dear Mira,  Thank you for your application to Bath Spa University to take part in the Erasmus+ programme.  I am pleased to tell you that you have been accepted onto the programme for the first semester between September and December 2014."
Loppukevät menikin kirjoitellessa jos jonkinlaisia papereita aina kurssivalinnoista lukuisiin ihmetteleviin sähköposteihin. Kesäkuussa alkoivat kesätyöt ja vaihtoajatukset jäivät jälleen taka-alalle. Valitsin kurssit, hoidin asuntolapaikkahakemuksen ja apurahahakemuksen kuntoon. Puhuin ihmisille paljon siitä, kuinka tulisin syyskuussa lähtemään vaihtoon. Puhe kuitenkin tuli jo automaationa ja tuntui lähes siltä, että kyse olisi jostakusta muusta... ai että minäkö?

Kesä-heinäkuu ihanine kesätöineen hujahti ja se paljon puhumani "tyhjä ja kiireetön" puolitoista kuukautta ennen Englantiin lähtöä alkoi. Nyt on ollut aikaa hoitaa viimeisiä asioita vaihtoon liittyen. Olen asioinut niin pankin, Kelan kuin vakuutusyhtiöidenkin kanssa. Olen nähnyt ihmisiä, joita en muuten kesän aikana ole tarpeeksi ehtinyt näkemään. Olen myös ehtinyt aloittamaan kolmannen jännitysaallon.

Niin. Itsehän olen lähes tunnettu kalenterini täyttämisestä. Kalenterissa ei ole ollut juurikaan mitään kirjoitettuna näiden puolentoista kuukauden ajaksi (ja olen ollut siitä hyvin ylpeä), mutta niinpä on elokuukin hujahtanut jo yli puolivälin ja kohta alkaa elokuun viimeinen viikko. Se tarkoittaa myös sitä, että lähtöön on enää reilu kolme viikkoa.

Pari viikkoa sitten tuli yli 40 sivun mittainen infopaketti tulevasta syksystä,
viime viikolla tuli vahvistus asuntopaikasta,
tänään tuli lukujärjestys.

Huomaan pitkin päivää miettiväni, mitä Bathiin kannattaisi pakata ja miten joitakin asioita sanottaisiin englanniksi. Jännitysaallot ovat ulottuneet jo uniin asti. En usko niiden laantuvan ennen Bathiin saapumista, jos silloinkaan.