Gluteeniton Bath, Edinburgh ja vähän muutakin

On hyvinkin paljon keliakian ansiota, että olen täällä. Ensimmäinen varsinainen kokemukseni, jossa olen päässyt kunnolla puhumaan englantia, oli kansanvälisellä keliakialeirillä 2008. Summer Camp järjestettiin tällöin Tampereella ja olin toiseksi nuorin 18-30-vuotiaiden, ympäri Eurooppaa tulleiden leiriläisten joukossa. Vuosien varrella leirikokemusta on kertynyt niin Saksasta (2009), Unkarista (2010), Norjasta (2012) kuin viimeisimpänä Sveitsistä (2014). Näillä leireillä olen kerryttänyt itseluottamusta oman suuni avaamiseen vieraalla kielellä ja saanut ystäviä lukuisista eri maista. Juuri ja juuri englannin kokeet ja kurssit läpäisseelle tämä ei ole ollut itsestäänselvyys.

Näiden seikkojen vuoksi haluan omistaa tämän kirjoituksen keliaakikoille gluteenittomien herkkujen siivittämänä. Yleisesti ottaen ihmiset täällä tuntevat keliakian ja tarkistavat, jos eivät ole jostain asioista varmoja. Olen kuitenkin joutunut kahdesti pettymään saamaani annokseen, joka ei olekaan ollut gluteeniton. Kehotankin kaikkia tarkistamaan, tarkistamaan ja tarkistamaan omat annoksensa, niin ulkomailla kuin Suomessakin. Pienikin epäillys ruoasta on tarpeeksi hyvä syy kysyä uudestaan.

Olen tutustunut erityisesti vaihtokaupunkini Bathin tarjontaan, jossa olen vieraillut sokerihiirenä paljon kahviloissa yhdessä kahviaddiktin kanssa. Listaan ainoastaan paikat, joissa itse olen syksyn aikana käynyt ja hyväksi todennut. Päivittelen listaa vielä loppuajallani täällä.

Omien vinkkieni lisäksi suosittelen tutustumaan Facebookin aktiiviseen Coeliacs in the UK- ryhmään. Ennen Englantiin lähtöäni kysyin suosituksia Bathin tarjonnasta ja sain kokonaisen listan erilaisista ravintoloista ja kahviloista. Super-ystävälliset britit auttavat enemmän kuin mielellään! Paikallisen keliakialiiton nettisivut sen sijaan löyvät täältä.


RUOKAKAUPAT

Ruokakaupoissa, niin isoissa kuin pienissä on yleensä erikseen "Free from"-osio, josta gluteenittomat tuotteet löytyvät. Niitä löytyykin monipuolisesti laidasta laitaan. Gluteenittomia merkkejä täällä ovat mm. "Free from" ja  "Udi´s".
Gluteenittomien pakasteiden etsiminen on ollut hieman hankalaa, mutta on tuottanut kysymysten jälkeen tulosta. Myös pakasteessa gluteenittomilla tuotteilla on yleensä oma osionsa, joka sijaitsee usein kasvisvaihtoehtojen vieressä.

BATH

- Pollocks of Bath (http://www.pollocksofbath.co.uk/)
Tarjolla oli niin valtava gluteeniton Fish & Chips-annos, etten sitä kokonaan jaksanut syödä.

- Society Cafe (http://www.society-cafe.com/)
Heti tiskillä oli tarjolla useampaa gluteenitonta leivonnaista. Mukaani lähti mehevä sitruunakakun palanen.

- Chapel Arts Center- Cafe (http://www.chapelarts.org/chapel_arts/cafe)
Mehevintä. Ja. Suklaisinta. Mutakakkua. Ikinä

- Pret a Manger (http://coffee.pret.com/)
Kahvilaketju, jossa söin ensimmäisen wrappini!

-Jane Austen Center- Tea Room (http://www.janeausten.co.uk/regency-tea-room/)
Iltapäiväteen seuraksi sai gluteenittomana niin voileipiä kuin perinteisiä skonssejakin. Gluteenittomuudesta oli kuitenkin ilmoitettu etukäteen.

-Rosarios (http://www.roscoff.co.uk/)
Erityisesti sandwicheilla itseään mainostava paikka, josta löytyy gluteenittomana myös makeita leivonnaisia monipuolisten sanwichien lisäksi.

- The Stable (http://stablepizza.com/home/the-stable-bath/)
Tunnelmallinen pitsapaikka herkullisine pitsoineen.

- Pizza Express (http://www.pizzaexpress.com/)
Pitsaketju, jonka laajan listan pitsat saa myös gluteenittomana.

- Fudge Factory (http://www.sanfranciscofudge.co.uk/)
Suloisen herkullinen pikkuputiikki, jonka lähes kaikki pehmoiset fudget ovat gluteenittomia. Sokerihiiren pakollinen vierailukohde!

- Nando´s (http://www.nandos.co.uk/)
Kanaravintolaketju, jossa sain eteeni kahden tiiliskiven paksuisen luettelon jokaisesta ruokalajista allergiatietoineen. Luettelon jälkeen olo oli hyvin turvallinen ja sain syötäväksi herkullisen kana-annoksen.

- Wagamama (http://www.wagamama.com/)
Ravintolaketju, jossa kokeilin ensimmäistä kertaa japanilaista ruokaa. Ruoka tosiaan oli kokeilun arvoista! Myös täällä sain allergialuettelon selattavakseni vaikka tarjoilija osasikin gluteenitonta annosta minulle suositella.

EDINBURGH

- Chocolate Tree (http://www.choctree.co.uk/)
Suklaata lautasella ja suklaata kupissa, mmmmm.

- Gourmet Burger Kitchen (http://www.gbk.co.uk/)
Hampurilaisketju erillisellä gluteenittomalla listalla, josta löytyy niin klassikoita kuin erikoisuuksiakin.

- Hula (http://www.hulajuicebar.co.uk/)
Itse kävin täällä keittolounaalla kera paahdetun toast-leivän.

- Tupiniquim (http://tupiniquim.co.uk/)
Vain gluteenittomia suolaisia ja makeita crepsejä pienestä kojusta. Niin hyviä, että kuola valuu pelkästä ajatuksesta!

- Ting Thai Caravan (https://www.facebook.com/pages/Ting-Thai-CARAVAN/224097054422125)
Mausteinen thairavintola useammalla gluteenittomalla vaihtoehdolla.

LONTOO

- Lola´s Cupcakes (http://www.lolas-kitchen.co.uk/)
Shoppailukierroksella ollessani törmäsin ihanaan kuppikakkukioskiin, josta kävin huvikseni kysymässä gluteenitonta vaihtoehtoa. Ilokseni vaihtoehtoja löytyi sillä hetkellä kolme erilaista!

200 sanasta 2000

Vaikka blogikirjoituksistani voisi toisin päätellä, olen syksyn aikana myös opiskellut ja tuijottanut tietokoneen ruutua toivoen sanojen sinne ilmestymistä. Olen istunut luennoilla ja seminaareissa, välillä muistiinpanoja kirjoittaen ja välillä kiemuroita piirrellen. Olen myös tuskaillut epäsiistiä keittiötä (uskokaa tai älkää, mutta minä olen se siivottomuudesta eniten valittava), käynyt kaupassa ja vienyt roskia, pessyt pyykkiä ja tehnyt ruokaa. En kuitenkaan koe, että oloni täällä on täysin "arjistunut". Tämä johtunee siitä, että elämäni täällä on ollut hyvin tapahtumarikasta. Olen meneväinen Suomessakin, mutta täällä menemisiäni on yhdistänyt ajatus siitä, että "kerta täällä ollaan, niin mennään ja tehdään"! Voitteko kaverit luvata auttaa siinä, ettei Savonlinnan hiljainen talvi tule ahdistamaan minua tämän syksyn jälkeen?

Kuluneen viikon aikana oli Bloco Talentomme kolmas keikka Bathin Lantern Paradessa eli lyhtyparaatissa. Meidän lisäksemme paraatissa soitti kaksi muuta sambarumpujoukkiota samasta sambakoulusta. Joka vuosi eri teemalla kulkevan paraatin lyhdyt olivat tänä vuonna meri-aiheisia, joten lyhtyjä löytyi erilaisista kaloista sukeltajaan ja laivoista mustekalan kautta merenneitoon. Mukaan oli eksynyt myös upea norsu. Lyhtyjä olivat askarrelleet erilaiset ryhmät, perheet ja yksittäiset henkilöt. Lyhdyt itsessään oli tehty kehikoiden ympärille kiinnitetyistä ohuista paperisuikaleista ja niiden sisään oli pujotettu ledivaloja. Tämä Bathin asukit yhdistävä tapahtuma keräsi katujen varsille myös paljon ihastelijoita. Paraatin lopuksi me kaikki sambaajat eli yli sata paukuttajaa kokoonnuimme yhteen rummuttamaan. Se vasta hienoa olikin! Loppuillan tanssimme erilaisia soittimia omaavan sambabändin tahdissa. Video paraatista löytyy täältä.

Photo: Ena Kapetanovic

Photo: Ena Kapetanovic

Lauantaina oli Social Programmen viimeinen retki, joka suuntasi Lontooseen. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovatkin Lantern Paraden kuvia lukuunottamatta tuolta reissulta. Meille ei oltu järjestetty minkäänlaista ohjelmaa vaan kaikki saivat kulkea omien polkujensa mukaan. Itse oli kuullut aikaisemmin Hyde Parkin vallanneesta Winter Wonderlandista, jossa halusin päästä käymään. Lähdimmekin kulkemaan kohti tuota puistoa yhdessä suomalaisjoukkion sekä Enan, Lizzyn ja Allien kanssa. Matkallamme näimme sekä Big Benin että selvästi turistien suosiossa olleen valtavan oravan ennen Buckinghamin palatsin ohittamista.

Photo: Ena´s camera

Winter Wonderland oli täpöten täynnä ihmisiä, jotka virtasivat pienten kojujen keskellä. Kojuissa myytiin erilaisia joululahjoiksi tarkoitettuja asioita, mm. käsitöitä, ruokaa ja koruja. Paikalla olivat myös hämmentävän tekolumen myyjät. Hetken heitä katseltuani minut pyydettiin testaamaan ”ihmeellistä ja uudelleen käytettävää lumijauhetta, joka tuntuu ja näyttää oikealta lumelta”. Käteeni kaadettiin valkoista jauhetta, sen päälle lämmintä vettä ja vóla, lumijauhe turposi kädessäni! Lumen oikeasta tuntuvuudesta ja näyttävyydestähän voidaan tietty olla montaa mieltä…

Melko alkuvaiheessa puiston tutkimista päätimme jakautua ihmisruuhkan vuoksi kahteen porukkaa, jolloin me suomalaiset jäimme ihmettelemään puistoa keskenämme. Joulukojujen takaa paljastui huvipuisto Winter Wonderland-teeman mukaisesti ja me päätimme testata vuoristoradan. Kauhistelimme liput ostettuamme jonon pituutta, mutta ilahduimme suuresti siitä, kuinka jonottajia oli ajateltu vuoristorataa suunniteltaessa. Jonottamismatka oli täynnä erilaisia pyöriviä, hytkyviä ja muuten liikkuvia alustoja, joten jonottaminen meni leikkiessä. Vuoristorata itsessään oli hurjempi kuin kukaan meistä olisi osannut odottaa! Neljän hengen vaunu kurvasi tiukkoja mutkia ja jyrkkiä pudotuksia vieruskaverini kiljaistessa joka kurvissa. Kyyti oli siis ehdottomasti hieman kalliin hintansa arvoinen!

Hyde parkin ja Piccadilly circuksen jälkeen Aino ja Kasperi suuntasivat takaisin Social programmen bussille minun ja Johannan lähtiessä etsimään ruoan lisäksi illan musikaalipaikkaa. Musikaaliksi oli valikoitunut Johannan vanhempien ja erityisesti hänen isänsä toiveesta Sunny Afternoon, jonka Johannan isä myös maksoi. Tiedän myös heidän lukevan tätä blogia, joten suuri ja julkinen KIITOS tämän elämyksen tarjoamisesta! Olen mielessäni kuvitellut Lontoon musikaaliteatterien olevan valtaisia ja koristeellisia. Teattereita on kaupungissa vaikka kuinka paljon, mutta tämän teatterin kohdalla ainoastaan toinen veikkaamistani adjektiiveista osui oikeaan. Teatterilava oli melko pieni, mutta teki tilaisuudesta mukavan intiimin vaikka katsojia olikin useammassa kerroksessa. Oman istuinpaikkani edessä oli osittain tolppa, joten katsoin suurimman osan esitystä viereisellä portaalla istuen. PLievä takapuolen puutuminen ei kuitenkaan haitannut, niin hienoja musikaalikohtaukset olivat! Olin edellisellä viikolla kuunnellut taustamusiikkina The Kinksin (eli bändin, jonka tarinasta musikaali kertoi) kappaleita ja tunnistinkin niitä musikaalista useamman. 

Ilta musikaalin jälkeen se vasta seikkailu olikin. Olimme varanneet hotellin metrokartan ulottumattomista, joten lähdimme aluksi etsimään kävellen juna-asemaa, josta juna hotellin lähettyville lähtisi. Hienoista kartanlukutaidoistamme huolimatta kävelimme väärään suuntaan ja päädyimme lopulta ostamaan lipun metroon ja sen jälkeen junaan käytettäväksi. Lopulta kävelymetrojunailun jälkeen myös hotellimme löytyi. Sunnuntai ennen takaisin Bathin bussin lähtöä kului hyvin sateisissa shoppailutunnelmissa. Itselleni ostin ainoastaan suklaakuppikakun ja mansikkasateenvarjon, mutta joitakin joululahjoja tarttui mukaani.

Eilisen tiistain kulutin kokonaisuudessaan "Introduction to international education"-kurssin esitelmään Saksan koulutuksesta vääntäessä ensin itsekseni ja myöhemmin yhdessä esitelmäkavereideni Johannan ja Enan kanssa. Esitelmä jännitti minua jo etukäteen, mutta ensimmäistä diaa tänään lukiessani aloin tutisemaan ja tunsin koko naamani punehtuvan ja hien virtaavan. En muista, milloin olisin jännittänyt näin paljon esitelmän pitämistä! Luin suoraan paperista, en osannut lausua kaikkia sanoja ja änkytin. Voi apua, järkyttävää! Mutta onpahan nyt yksi kurssi kasassa, muiden kurssien esseissä riittää nimittäin vielä tekemistä.

Olen porukassa yleensä yksi niistä, joka pitää keskustelua yllä ja kertoo juttuja juttujen perään. Joidenkin mielestä olen varmasti jo ärsyyntymiseen saakka hölöttävä räpätäti, joka voisi joskus tajuta olla hiljaa. Kuunnella olen yrittänyt aina, mutta syksyn aikana olen oppinut sitä yhä enemmän. Varsinkin, jos keskustelussa on mukana paikallisia, on keskustelutahti joskus niin hurja, etten ehdi edes ajatuksiani englanniksi kokoamaan saati sitten keskusteluun osallistumaan. Niinpä olen opetellut kuuntelemista ja sivummassa olemista, nyökkäilyä. Olen huomannut, että silloin kun ehdin avaamaan suuni, on puhuminen huomattavasti helpompaa suunnittelematta. Suunniteltu, "fiksu ja asiansa ajava" lause muuttuu usein tahmaiseksi tököksi, joka tulee suustani katkonaisena ja haparoiden. Tällaisten tökkölauseiden jälkeen tulee joskus olo siitä, etten taida tätä kieltä osatakaan. Rennommissa keskustelutilanteissakin näitä tökkölauseita tulee, mutta niihin harvemmin kiinnitän huomiota. Saatan sanojen kurkkuun juuttuessa puhua hetken gibberistä, hengähtää syvään ja yrittää sitten uudelleen. 

Vaikka tökkölauseita ja tökköpäiviä edelleenkin tulee, niin uskaltaisin jo väittää oppineeni jotakin. Maanantaina ylitin ensimmäistä kertaa elämässäni 2000 sanan rajapyykin englanniksi ja se tuntui mahtavalta. Kehitys on hurja siihen nähden, että ensimmäistä kotitehtävää syyskuussa kirjoittaessani, tuntui 200 sanaa lähes mahdottomalta ajatukselta. Kirjoittamiseni tuskin on kieliopillisesti hyvää, mutta muutos 200 sanasta 2000 sanaan näkyy erityisesti asenteessani. Täysi ”enosaaenpystyahdistaa”-ajattelu on höllännyt otettaan enkä ole ahdistunut heti kirjoitusurakkaa ajatellessani. Toki maanantaina saavuttamaani 2000 sanaankin on kuulunut hikeä ja hampaiden kiristystä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisiin 200 sanaan.

Mut on luvattu jo kidnapata ja mun tänne takaisin saamiseksi on suunniteltu adressin keräämistä. Lähtemisestä voi tulla itkuinen.

Se oikeanlainen vaihtoaika

Kuukauden päästä on viimeinen koulupäivä Bath Spa Universityn opiskelijana ohi ja siitä muutaman päivän päästä lähtee lento Suomeen. Maanantaina ostin lisäkiloille toisen matkalaukun. Huomaan puhuvani ihmisten kanssa jo ajatuksella "tää pitää vielä tehdä/nähdä ennen lähtöä".

Toissa keskiviikkona oli Bloco Talenton toinen keikka. Keikka oli yhdellä ympäri Brittilää järjestetyistä Guy Fawkes Night- juhlallisuuksista. Illan viiletessä sormet hieman palelivat, mutta aloittaessamme rummutuksen oli sormien kohmeisuus tiessään. Rumpukulkueemme kulki lomakylässä lomalaisten ihastellessa. Välillä katselimme ilotulituksia ja jatkoimme sitten taas paukutusta. Pääsimmepä soittamaan yhdessä tulitanssijoidenkin kanssa. Rummutuksen lopuksi suuntasimme palkkioksi lomakylän sisävesipuistoon nauttimaan virtojen ja erilaisten liukumäkien vietävänä.

Photo: Samuel Rudd

Photo: Toby Palethorpe

Photo: Samuel Rudd

Torstaina koitti odotettu ja etukäteen paljon Ronjien kanssa hehkutettu matkani Skotlantiin. Lentoni Bristolista Edinburghiin kesti noin tunnin ja kentältä Ronja K:n luokse vielä puolisen tuntia. Saaavuttuani lähdimme vierailemaan Crepsimiehen luona, jonka luontaisesti gluteenittomista crepseistä olin haaveillut siitä saakka, kun olin Maijan kanssa vieraillut Edinburghissa keväällä 2012. Edinburghiin junaili torstaina myös Ronja H, joka viettää omaa Erasmus-aikaansa tällä hetkellä Glasgowssa. Torstai-ilta kului herkutellen ja kuulumisia päivitellen. Perjantaina toisen Ronjan ollessa töissä, vietimme me Ronja H:n kanssa hyvin hidasta aamupäivää. Iltapäivällä Ronja K:n töistä päästyä jatkoimme kaupungilla kiertelyä kiiveten myös Edinburghin linnalle auringonlaskua ihastelemaan... tai siis se oli suunnitelma. Muutaman aurinkolaskukuvan jälkeen päädyimme ottamaan itsestämme naamanvääntökuvia, joista tulikin koko viikonlopun teema. Olimmehan perustaneet Ronja K:n kanssa ennen toisen Ronjan tuloa ylvään RRKK:n eli Reilusti Rumien Kuvien Kerhon.

Perjantai-iltaan kuului jäätelöä, suklaata, sipsejä, Bridget Jones sekä Crazy Stupid Love. Pyörähdettiinpä sitä pubissakin työssäkäyvän Ronjan nätisti nukkumaan mentyä.

Lauantaiaamuna ryhdistäydyimme Ronja H:n kanssa Ronja K:n ollessa jälleen töissä. Kiertelimme kaupungilla ja maiskuttelimme crepsejä. Itapäivällä pakkasimme kimpsumme ja kampsumme junaillaksemme Edistä Glagowhun. Junamatka kesti Glasgowhun vain tunnin verran, josta oli kaikista kiitollisin varmasti mies, joka istui kanssamme neljän istuttavalla pöytäpaikalla. Illan aikana tapasimme sekä Ronja H:n vaihtarikavereita että ilmapallotyypit. Illallisen ja Youtube- etkojen (https://www.youtube.com/watch?v=f488uJAQgmw, https://www.youtube.com/watch?v=iQmgHrSReCM & https://www.youtube.com/watch?v=ua1FAlHt_Ys) siivittämänä siirryimme Ashton Lanen valoihin ja yöhön tanssimaan.

Photo: Ronja H.

Photo: Ronja H.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena brunssin merkeissä. Päivällä kiertelimme kaupunkia kauppoineen ja puistoineen. Pääsimme tutustumaan myös Ronja H:n tämänhetkiseen yliopistoon, joka näytti kieltämättä Tylypahkalta. Eikä niissä maisemissakaan valittamista ollut... varsinkaan kun päädyimme jälleen RRKK:n kuvaussessioon. Ennen takaisin Edinburghiin lähtöä tapasimme Ronja H:n kavereita päivällisen merkeissä.

Photo: Ronja H.

Onnelliset kettupöksyt jälleen Edissä

Maanantaina seikkailin pari tuntia itsekseni kaupungilla Ronjan ollessa jälleen töissä. Kiertelin kirpputoreja ja eksyin ilmaiseen lapsuusmuseoon, jossa tapasin yrmeän näköisen kollegan. Edes yhteisselfien ottaminen ei häntä piristänyt. Museo oli täynnä erilaisia leluja ja pelejä viiden kerroksen verran. Museon jälkeen jatkoin matkaani ja löysin pienen kaupan, jossa oleili myyjän lisäksi rapsutuksia rakastava vanha koirarouva. Iltapäivällä jatkoin kirpparikierrosta yhdessä Ronjan kanssa ja ilta kului "Pieni suklaapuoti"- elokuvasta nauttiessa.

Tiistaina vierailimme Ronjan kanssa valtavassa Skotlannin kansallismuseossa keskittyen erityisesti eläin- ja antropologia-osastoihin. Jos aikaa olisi ollut loputtomasti ( ja jos Ronja ei olisi ollut vieraillut museossa useamman kerran), olisi museossa voinut viettää vaikka koko päivän. Päivämme kuitenkin jatkui kaupungilla nopeasti pyörähtäessä ja siitä sitten hampurilaisille siirtyessä. Kyseinen ruokapaikka mainosti itseään erillisellä gluteenittomalla menulla, joten menimme sinne luottavaisin mielin. Lista oli laaja ja siitä sai kaiken hyvän lisäksi 30% opiskelija-alennusta. Mielessämme kiiluivat jo herkullisen kuuloiset pirtelötkin, mutta tyydyimme tilaamaan lopulta vain hampurilaiset. Hampurilaisten saavuttua ihailimme niiden kokoa ja näköä. Pienen palasen omastani maistettua aloin kuitenkin epäilemään. Hampurilaiset näyttivät liian samanlaisilta ja päätin tarkastaa omani gluteenittomuuden. Kysyessäni tarjoilijalta asiaa, pullahtivat hänen silmänsä suuriksi ja hän saapui tarkistamaan asiaa. Eipä ollut hampurilaiseni gluteeniton. Tarjoilija pahoitteli asiaa valtavan paljon ja kysyi, miten hän voisi asiaa helpottaa. En epäröinyt kysyä meille ilmaisia pirtelöitä, niistähän olimme jo aikaisemmin haaveilleet. Tarjoilija toikin meille pirtelöt sekä minulle uuden hampurilaisen pahoitteluiden kera. Gluteeniton purilainen sekä pirtelö maistuivat molemmat hyviltä. En voinut kuitenkaan sille mitään, että alitajuntani stressasi mahdollisista tulevista ongelmistani maistamani normipurilaisen suhteen. Ärsytti ja ahdisti. Enhän ollut koko 15-vuotisen keliaakikko-elämäni aikana syönyt gluteenillisia tuotteita edes kymmentä kertaa ja tälle syksylle tämä vahinko oli ollut jo kolmas! Niinpä tankkasin itseäni vedelle ennen lentokentälle siirtymistä ja vielä sielläkin. Huolehtimiseni oli ollut kuitenkin turhaa, ulkoisia oireita tämä vahinko ei onneksi aiheuttanut.

Halauksia, höpöttelyjä, valtavasti herkkuja ja huolenpitoa sisältänyt pitkä viikonloppu oli ehdottomasti kaiken etukäteishehkutuksen arvoista. Ja kuinka hassua olikaan puhua Bathiin takaisin saapuessani yhtäkkiä englantia Suomi-viikonlopun jälkeen. Tämä pitkä viikonloppu antoi minulle energiaa kouluhommien deadlineista selviämiseen. Olen superonnellinen ja kiitollinen siitä, että elämässäni on kaksi näin valtavan ihanaa Ronjaa!

Se oikea.

Keskiviikkona syttyivät Bathin jouluvalot ja lähtölaskenta jouluun alkoi virallisesti. Eipähän sitä olekaan hehkutettu kaupungissa kuin syyskuusta asti...

Cardiff, tuo Walesin pääkaupunki oli tänä lauantaina Social programmen kolmannen retken kohde. Aluksi vierailimme Cardiffin linnalla ja siitä jatkoimme kukin omia reittejämme muutamaksi tunniksi kaupungille. Koko kaupunki oli sekaisin kaupungissa samana päivänä pelattavan rugby-ottelun johdosta. Ihmisjoukkoja puna-valko-vihreissään, lohikäärmepäähineissään ja punaisissa poskimaalauksissaan vaelteli kaupungilla erilaisia torvia soitellen. Soitto ja ihmisten yleinen huutelu oli korvia huumaavaa, tunnelma käsin kosketeltavaa.

Joulun lähestyminen näkyi täälläkin. Pieniä joulukojuja tonttuineen ja jouluvaloineen oli kaupungilla pitkä rivi. Tulipa yksi joululahjakin shoppailtua. Itse olisin halunnut ostaa Disney-kaupasta suuren Simbaan halittavaksi ja Suomeen vietäväksi. Jouduin kuitenkin tyytymään puukuvioisiin korvakoruihin.

     

Walesissa Walesin tapaan. Montako konsonanttia on mahdollista laittaa vierekkäin yhteen sanaan?!

Sunnuntaina en saanut oikein mitään aikaiseksi. Päivän urotyöni oli pestä kaksi koneellista pyykkiä. Tämä on nykyään mahdollista päivälläkin sillä kampuksella on nyt kaksi pesulaa, jipii! Illalla kuitenkin ryhdistäydyin ja lähdin katsomaan Mariannan, Sophien ja muiden kanssa sambabändissämme soittavan Silaksen keikkaa. Ja kyllä muuten kannatti! Ilta jatkui yöhön Jungle Speedin pyörteissä keittiössämme.

Sambatytöt

Tänä aamuna kömmin silmät puoliummessa keittiöön aamupalalle. Minut vastaanotti pirteä siivoaja, joka alkoi jututtamaan minua kysellen vointiani, kotimaatani ja sitä, olinko viihtynyt Bathia. Lähes unessa vastailin hänelle ja kaivoin pakastimesta leipäpussini. Siitähän siivoaja innostui huomatessaan löytäessään keliaakikkotoverin. Onnekseni hänellä oli kuitenkin kiire muihin hommiin ja sain jäädä heräilemään aamupalapöytään itsekseni. Olen mielestäni omaksunut small talk-kulttuurin ja pidän siitä, mutta että ennen silmien kunnollista avautumista pitäisi jutustella tuntemattoman henkilön kanssa?

Minulla on nyt takanani kaksi hienoa kuukautta, joita en vaihtaisi mihinkään. Olen tehnyt, nähnyt ja kokenut. Olen tavannut, valokuvannut, nauranut ja vähän itkenytkin. Välillä on kuitenkin tullut olo siitä, että onko tämä nyt "sitä oikeanlaista" vaihtoaikaa? Olenko tehnyt tarpeeksi, olenko istunut liikaa huoneessani tai puhunut liian vähän? Ennen Englantiin lähtöä olin kuullut monien opiskelijavaihdossa olleiden kertomuksia hurjista bileistä ja nähnyt valokuvia toisiaan halailevista kansainvälisistä porukoista. Mikä sitten on "se oikeanlainen" vaihtoaika?

Yksi perisynneistäni on asioiden liika miettiminen ja pyöritteleminen. On todella typerää vertailla itseään muihin varsinkaan tällaisissa kokemuksellisissa asioissa. Mitä sitten, jos en ole halunnut kiertää joka yö pubeja tai jos en pääsekään osaksi loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita. Minulla on ollut omat juttuni ja olen niistä ylpeä. Uskon ja toivon, että tältä syksyltä tarttuu mukaani ainakin muutama ihminen, joihin tulen pitämään jatkossakin yhteyttä. Jo se, että olen saanut ihmetellä tätä matkaa monien uusien tuttavuuksien kera heidän kanssaan hauskaa pitäen ja heiltä oppien, on ollut tämän kaiken arvoista. Tämä on ollut juuri oikeanlainen vaihtoaika minulle ja olen erittäin iloinen siitä, että sitä on vielä kuukausi jäljellä!