Ihmettelemässä

Ihmettelemässä

tiistai 30. syyskuuta 2014

Don´t worry, be happy


Bath Spa Uni- Bus station


https://www.youtube.com/watch?v=d-diB65scQU

Nimesimme viime viikolla Johannan kanssa Bath Abbey- kirkon edustalla olevan aukion Bathin sieluksi. Ehkäpä juuri tämän sielukkuuden takia koimme kyseisessä paikassa tänään hienoja kohtaamisia. Taustatiedoksi kerron kuitenkin eräästä aikaisemmin sattuneesta tapahtumasta samaisessa paikassa.

Istuskelimme Johannan kanssa aukiolla auringosta nauttien ja postikortteja kirjoittaen. Aukiolla soittaa aina päiväsaikaan jatkuvasti katumuusikko. Tällä kertaa muusikkona toimi n. 45-vuotias mies, joka soitti erilaisia soittimia ja lauloi taustanauhan kanssa. Jossain vaiheessa repertuaariaan hän alkoi esittämään kappaletta "Dont worry, be happy" taustanauhan tahtiin viheltäen. Innostuimme tästä Johannan kanssa ja aloimme napsuttamaan sormiamme viheltelyn tahtiin. Tätä muusikko ei kuitenkaan kestänyt vaan räjähti nauramaan. Koottuaan itsensä hän aloitti taustanauhan ja vihellyksen uudestaan, muttei pystynyt naurultaan jatkamaan. Meitä nauratti tilanne jo tällaisenaan, mutta muusikon todetessa mikkiin naurukohtausten olleen meidän syyn ja kääntäessään mikin meistä poispäin, ei naurullemme meinannut tulla loppua.

Tarina jatkui tänään vieraillessamme suomalais-meksikolais-porukalla aukiolla, jossa samainen muusikko oli soittamassa. Hetken aurinkoa ihasteltuamme ja seurueemme kahvittelijoiden kahvin loppumista odotellessa alkoi miehen taustanauhalta kuulumaan jälleen "Dont worry, be happy":n alkusoinnut, riemastuimme ja aloimme tanssimaan. Muusikko huomasi tanssahtelumme ja omisti kappaleen meille. Aurinko paistoi ja lämpötila hipoi T-paitakelejä, musiikki soi ja kaikkia nauratti, olisiko voinut hymyilyttävämpää hetkeä olla? Riemastumisemme olivat huomanneet myös kaksi vanhempaa brittirouvaa, jotka tulivat ihastelemaan meininkiämme ja jututtamaan meitä hetkiseksi. Kuultuaan meidän opiskelevan kasvatustieteitä, totesi toinen "this is education". Ja hän oli niiin oikeassa, hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen ovat ehdottomasti tämän syksyn opiskelulistan kärkipäässä.

Bathin sielu


Aukiolla hetken oltuamme siirryimme sen vierellä olevaan Roman Baths-museoon (http://www.romanbaths.co.uk/), jonka mukaan kaupunki on saanut nimensä. Sisäänpääsy oli meille Bath Spa University:n opiskelijoille ilmainen, joten museossa tulee todennäköisesti vierailtua syksyn aikana vielä useampaan otteeseen. Mukaan kierrokselle saimme yllätykseksemme suomenkieliset esitelaput ja eräänlaiset radiopuhelimet, josta numeroita painamalla saimme henkilökohtaista opastusta eri kohteista suoraan korviimme.

Ei puhelimessa vaan opaskierroksella

"Bathissa on kolme kuumaa lähdettä. Alueen suurin lähde nousee 3000 metrin syvyydestä roomalaisen Sacred Springin eli Pyhän lähteen kohdalla. Vesi sisältää 43 mineraalia, sen virtausnopeus on noin 1 250 000 litraa päivässä ja lämpötila on 46,5C. Juuri tämän kuuman lähteen ympärille roomalainen kylpylä ja temppeli aikoinaan rakennettiin.


Pyhä lähde höyrysi

Kun roomalaiset valloittivat Britannian vuonna 43jKr., he perustivat kylpylän Bathiin (Aquae Sulisiin). Piirtokirjoituksesta tiedämme, että kylpylä rakennettiin tänne vuoteen 75jKr. mennessä. Kylpylä sai nimensä kelttiläisen lähteen jumalattaren Sulisin mukaan. Sulis vastasi roomalaisten jumalatarta Minervaa. Pylväsalue, jossa on Sulis Minervan temppeli, rakennettiin Pyhän lähteen pohjoispuolelle ja sen eteleäpuolelle rakennettiin puhdistavat ja parantavat kylpyläaltaat. Pyhällä lähteellä oli kaksi käyttötarkoitusta. Toisaalta se oli kulttipaikka, johon heitettiin uhrilahjoja Sulis Minervalle. Toisaalta se oli allas, josta kuuma vesi johdettiin kylpylään. Koska kyseessä oli pyhä paikka, kukaan ei uinut lähteessä.



Roomalaisten lähdettyä pakanoiden temppeli hävitettiin ja kylpylä rappeutui ja hautautui. Suoraan Pyhän lähteen päälle rakennettiin 1100- luvulla King´s Bath eli Kuninkaan allas, jota käytettiin terveyskylpyihin ja uimiseen. 1700-luvulla lähteestä tuli tuli suosittu juoma (maistoin, enkä ymmärrä suosion syytä)  ja Pumppuhuone rakennettiin tätä tarkoitusta varten Kuninkaan altaan viereen. Ensimmäiset roomalaista kylpylää koskevat löydöt tehtiin 1700-luvun alussa, mutta roomalaisen alueen kokoa ja laajuutta ei silloin vielä ymmärretty. Vasta 1880-luvulla suurin osa roomalaisesta kylpylästä kaivettiin esiin ja silloin alueen todellinen laajuus paljastui." Lähde: Museon infolappu




Theatrical mask

Museossa vierailtuamme lähtivät puolet joukkiostamme takaisin kampukselle minun ja Johannan jäädessä hetkeksi vielä kaupungille. Nappasimme täytetyt leivät mukaan (http://www.roscoff.co.uk/) ja siirryimme jälleen Bathin sieluun niitä maiskuttelemaan. Kello oli jo melkein viisi eikä aukiolla juurikaan ollut muita ihmisiä, ei katumuusikkoakaan. Leipiemme ollessa loppusuoralla, istui viereemme elävänä roomalaispatsaana aikaisemmin päivällä työskennellyt mies kyselemään kuulumisiamme. Tämä oli häneltä suuri kunnianosoitus, olimmehan Rooman valtakunnan ulottumattomasta Suomesta ja siksi barbaareita. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että hän oli 46-vuotisen elämänsä aikana tehnyt uraa opettajana, mutta haaveillut aina pääsevänsä roomalaiseksi Bathiin. Niinpä hän oli ostanut tarvittavat tykötarpeet, tehnyt roomalaisen sotilaan asun ja ihastuttanut kaupungilla kulkijoita jo viikon verran roomalaisten kylpylän edustalla poseeratessa. Hän kertoi viihtyvänsä hameessa ja harkitsevansa sen käyttämistä myös opetustyössään. Keskustelu jatkui elämän tarkoituksen pohtimiseen, haaveisiin ja siihen kannattaako työkseen tehdä sitä, minkä kokee turvalliseksi vai sitä, mitä rakastaa vaikka se pelottaisikin. Kuka minä olin eilen, kuka tänään ja kuka huomenna, opettaja vai roomalainen sotilas?

Keskustelumme roomalaisen kanssa pysähtyi, kun paikalle saapui hänen tuttunsa. Kyseinen mies ei ollut kuitenkaan ainut paikalle saapunut ihminen vaan aukiolle tallusteli myös jo tutuksi tullut katumuusikko tytön kanssa. Hän huomasi meidät, naurahti ja tuli meitä jututtamaan. Kävimme läpi saman kaavan, minkä olemme käyneet aina tavatessamme uusia ihmisiä: ketä olemme, mistä olemme, miksi olemme ja mitä opiskelemme. Muusikko kertoi soittaneensa koko ikänsä kadulla ja innostui kuullessaan meidänkin olevan kiinnostuneita musiikista. Saimmekin kutsun tulla soittamaan ja laulamaan hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa keskusteluun tuli jälleen mukaan myös roomalainen ja he päivittelivät yhteen ääneen muusikon kanssa barbaariuttamme ja sitä, kuinka meidän tulisi treenata väkivaltaisuutta, hankkia barbaareille sopivat asusteet ja tulla heidän kanssaan kaduille esiintymään. Vakuutimme kuitenkin, että barbaarit elivät jo sysällä sisimmissämme ilman turhaa harjoittelemista. Pyysimme, että voisimme ottaa roomalaisesta yksityiskuvan, mutta muusikko oli eri mieltä. Hän nappasi kamerani ja käski meidän penkille poseeraamaan. Kuvaustuokion jälkeen hän totesi taustan olleen huono ja käski meidät asettumaan Bath Abbey-kirkon eteen kuvausta varten. Tämän toisen, onnistuneemman kuvaustuokion jälkimainingeissa päädyin mutkien kautta laulamaan aukiolla suomeksi. Lopettaessani aukion toisella reunalla istuneet raksamiehet alkoivat taputtamaan,

"Good luck with your life", huudahdimme roomalaiselle tämän kerätessä tavaroitaan.
"Good luck with your barbarism!", vastasi hän meille pois kävellessään.

Muusikko muistutti vielä meitä halatessaan, "Don´t worry, be happy."

Lähdettyämme viimein Johannan kanssa kohti ruokakauppaa, oli päälimmäisenä mielessäni ihmetys. Miten päädyimme keskustelemaan katutaiteilijoiden kanssa elämästä ja mitä ihmettä kamerani muistikortista nyt löytyikään. Huikeita kohtaamisia, jutelkaa ihmiset vieraiden kanssa ja rikastuttakaa sillä elämäänne ja kokemusmaailmaanne!!!







lauantai 27. syyskuuta 2014

Freshers week

Freshers week on ollut täynnä tapahtumia. Vaikken osallistunut niistä läheskään kaikkiin, on menoa ja meininkiä riittänyt. Viikon aikana ovat yliopistolla pyörineet tervetulotapaamiset myös opintojen osalta. Hassua olla fuksina jälleen.

Viikko alkoi lauantaisella Casino-illalla yliopistolla. Students Unionin rakennukseen astuessamme nakattiin käteemme satanen leikkirahaa peleihin tuhlattavaksi. Itse en ole koskaan aikaisemmin Casino-pelejä pelannut, mutta hetken seurattuani ja ohjeistuksia saatuani uskaltauduin Black Jack-pöydän ääreen. Peli vei koukuttavuudellaan mukanaan ja pelasinkin sitä useiden kierrosten ajan.





Sunnuntaina oli vuorossa koko kaupungin eli kahden yliopiston yhteiset n. 700 hengen fuksiaiset kaupungilla. Fuksiaisiin eli The big freshers icebreaker:siin suuntasimme suomalais-espanjalais-joukkiolla tanssimaan välkkyputkien sekä hohtavien rannekkeiden ja maalausten loisteessa.




Yhden ällistyttävimmistä esityksistä ikinä koin maanantaina, jolloin kampuksella oli hypnotisointishow. Lavalle asteli aluksi 14 urheaa fuksia, joista osa tippui puolentunnin aikana hypnoosista ja täten lavalta pois. Hypnotisoija puhui lempeän tasaisesti rauhallisen musiikin soidessa taustalla ja sai ihmiset tekemään juuri sitä, mitä hän halusi. Vapaaehtoiset esittivät kultakaloja, olivat koulussa ja X-faktorin finaalissa, tanssivat maailman parhaina ballerinoina, luulivat tuolien polttavan, kuvittelivat yleisön olevan alasti...Fuksit nukutettiin aina jokaisen "tempauksen" jälkeen napsautuksella ja herätettiin laskemalla viiteen. IHAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!



Tiistaina illastin ja vietin iltaa uusien kansainvälisten tuttavuuksien seurassa kaupungilla. Tällöin oli vuorossa myös ensimmäinen pubiin poikkeaminen, jossa soitti kaksi tanssittavaa bändiä.





Yliopiston suuressa tapahtumateltassa esittäytyivät keskiviikkona erilaiset yritykset tarjouksineen. Karkkia ja alennuskuponkeja oli tarjolla kuin messuilla konsanaan. Tulipa esitettyä myös kanaa ilmaisen ruoan perässä...



Torstaina tapasin yliopiston Erasmus-koordinaattorin, joka on samalla tuutor-opettajani. Kävimme yhdessä läpi alkanutta syksyä ja maanantaina alkavia kurssejani. Itselläni on pienenpieni mahdollisuus saada  kurssivalikoimaani myös draamakasvatuksen kurssi. Tähän tarvitaan kuitenkin itse rehtorin lupa, koska kyseinen ryhmä on jo ilman minuakin liian suuri. Pidetään peukkuja pystyssä! Iltapäivällä suuntasimme askeleemme jälleen tapahtumatelttaa kohti, jossa järjestettiin Freshers activities day. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että yliopiston erilaiset kerhot ja järjestöt (clubs and societies) esittäytyivät, jotta saisivat fukseista uusia jäseniä joukkoonsa. Omaa pöytäänsä pitivät pystyssä niin cheerleaderit, pöytäroolipelaajat, Youtube- ja Taru sormusten herrasta-fanit, erilaiset urheilujärjestöt sekä monet muut. Itse kiinnostuin yllätysyllätys teatteri-, tanssi- ja musiikkijutuista. Maanantaina menen katsastamaan Jamma de Samban eli sambayhtyeen ilmaisen treenikerran, myöhemmin ovat luvassa Zumba sekä teatteri- ja tanssityöpajat. Lähes kaikissa kerhoissa on omat jäsenmaksunsa, joten saa nähdä, missä lopulta innostun säännöllisesti käymään. Näiden lisäksi liityin International societyyn. 





The freshers masquerade ball kruunasi fuksiaisviikon perjantaina, jossa iso osa ihmisistä bailasi naamiot päässään useiden eri DJ:den tahtiin. Bileissä oli tarjolla myös ilmaista teetä ja keksejä (mitääää?? :D).  Vaadin samanlaista omistautumista bileiden teemoihin myös Savonlinnassa!





Viikonloppusuunnitelmina on löysäily, maanantaina alkaa arki ja ensimmäiset kurssit. Aika jännää! Mulle voi muuten lähettää tänne postia tällaiseen osoitteeseen:

Mira Vuojolainen
Bath Spa University
R1.3 Hiscocks Residence
Newton Park Campus
Newton St Loe
Bath, BA2 9BN
United Kingdom

Hmn, pitänee selvittää, mihin mahdollisesti saapuva posti saapuukaan...


lauantai 20. syyskuuta 2014

Pöydällinen Eurooppaa




 Jes, täällä ollaan!

Päivänä ennen lentoon lähtöä oli suurin huolenaiheeni se, mahtuuko matkalaukku painorajoitusten sisään. Vaikka vaihtarikaverini Johanna oli luvannut ottaa ostamiinsa lisäkiloihin pari kiloa vaatteitani, oli matkalaukkuni lentokentällä silti kilon liian painava. Onneksi se ei kuitenkaan aiheuttanut itselleni lisämaksuja. Reittini kohti Bathia kulki lentäen Helsingistä Riikaan, Riikasta Amsterdamiin ja sieltä Bristoliin, jossa hyppäsin Bathiin menevään bussiin. Olo oli kieltämättä kuin voittajalla löytäessäni vihdoin Johannan Bathin bussiasemalta.

Kaksi ensimmäistä yötämme vietimme hurmaavassa guesthousessa (http://www.anabellesguesthouse.co.uk/), jonka isäntä oli streotyyppisen britin tavoin ystävällinen ja kohtelias herrasmies. Hän kantoi valtavat laukkumme huoneeseemme, esitteli meille kaupunkia kartalta ja pyysi soittamaan milloin vaan, oli kysymys tai hätä mikä vaan. Myöskään gluteenittoman aamiaisen saaminen ei ollut ongelma.

Ensimmäiset päivät Bathissa kuluivat turistina ihmetellessä, miten ihmeessä olinkaan tupsahtanut tällaiseen brittisarjaan?  Kaupunki on täynnä vanhoja ja ylväitä rakennuksia, pieniä kujia ja suloisia pikkuputiikkeja. Joka kulmalla olevien pubien sijaan on kaupungissa paljon persoonallisia kahviloita. Toki niitä pubejakin löytyy, mutta niihin emme ole vielä päässeet tutustumaan. Rakennusten ihastelelemisen lisäksi ovat myös katumuusikot ihastelun arvoisia. Katumuusikkotoiminta on täällä ilmeisesti melko organsoitua. Näin on ainakin suurimpien turistikohteiden ja shoppailukatujen varsilla. Muusikot ovat hyvin taitavia ja ammattimaisia äänentoistolaitteineen. Itselläni tosin soi päässä lähinnä Harry Potterin tunnusmusiikki näitä maisemia katsellessa ja ihmisiä kuunnellessa.



                            



Yleisesti ottaen britit ovat ymmärtäneet keliakian ja gluteenittoman ruokavalion hyvin. Ruokakaupoissa on monipuoliset valikoimat, ravintolan mainostavat omia gluteenittomia vaihtoehtojaan ja kahviloista löytyy gluteenittomia herkkuja heti tiskiltä. Jo ennen Bathiin saapumista sain listan, jonka avulla löysimme ensimmäisenä iltana jopa gluteenittomia fish&chips- annoksia myyvän paikan (http://www.pollocksofbath.co.uk/), mm!  Näihin kokemuksiin luottaen söimme ensimmäisenä kokonaisena päivänämme lounaan nuudeliravintolassa. Kysyessäni gluteenittomia vaihtoehtoja ehdotti tarjoilija minulle erästä nuudeliannosta. Tyytyväisenä söinkin annokseni kertoen Johannalle samalla siitä, kuinka ihmisiin pitää pystyä luottamaan tai keliaakikko joutuu tyytymään vain omenoiden ja porkkanoiden syömiseen. Tätä mieltä olen edelleenkin vaikka vietin illan lounasta oksentaessa ja peiton alla vapistessa. Että niin gluteenittomia olivat ne nuudelit... taas tuli muistutus siitä, että vaikka ihmisiin on pystyttävä luottamaan, ei varmistaminen varmistamisen päälle ole ikinä huono idea. 

Fish&chips

Torstaina eli toissapäivänä koitti varsinaisen turistiajan loppu ja muutto kampukselle seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Heitettyämme matkatavaramme huoneisiin, lähdimme bussilla takaisin kaupunkiin ostamaan peittoa, tyynyjä, keittiötarvikkeita ja ruokaa. Luulin, että matkavaroiden raahaaminen guesthouselta kampukselle oli ollut hankalaa, mutta saatuani tyynyt ja peiton, pussit ja kassit täynnä tavaraa vihdoin kaupungilta huoneeseeni, tajusin matkalaukun vetämisen olleen lastenleikkiä.

Jo ensimmäisenä iltana kampuksella aloitimme sosiaalistumisen yliopiston tarjotessa meille noin kymmenen hengen vaihtariporukalle pitsat. Itse tyydyin tyytyväisenä omaan leipään edellispäivän nuudeliepisodia muistellen. Varsinainen orientoituminen uusine ihmisineen alkoi perjantaina yliopiston orientaatiopäivänä sisältäen mm. opiskelijakortin saamisen, bussikortin ostamisen ja kampuskierroksen. En vieläkään tosin ole varma siitä, missä omat kurssini pidetään, mutta se selvinnee ensi viikon aikana... Varsinainen opiskelu alkaa vasta reilun viikon päästä sillä tänään alkaa Freshers´Week erilaisine tapahtumineen ja bileineen.



On ihmeellistä, miten nopeasti on mahdollista löytää ympärilleen porukka, jonka kanssa voi saman tien lähteä tekemään asioita. Eilisen orientaatiopäivän päätteeksi lähdimme kaupungille jatkamaan tarvikeshoppailua kansainvälisen porukan kanssa ja tänään huomasin istuvani isolla, osittain samalla porukalla aamiaisella. Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan.
Yksi vaihtareista sanoi ison perheensä jättämisen ja tänne lähtemisen olleen vaikeaa, johon toinen vastasi meidän olevan nyt perhe. Niinhän se taitaa olla. Tämänhetkinen vaihtariperheeni näyttää tältä, mutta muuttanee vielä muotoaan syksyn aikana. Se jää nähtäväksi :)


PS. Mun brittinumero on 07442430552 ja suomisim-kortti viettää aikaansa hyllyllä. Kurkkailen sitäkin aina välillä, mutta Whatsapp-viestien tulisi kulkea normaalisti oli kortti mikä hyvänsä. Tällä hetkellä kampuksen langaton netti ei puhelimessani toimi, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos viimeistään maanantaina.

torstai 11. syyskuuta 2014

Reilusti alle viikko lähtöön

Lähtöön on enää niin vähän aikaa, että viikon päästä olen ensimmäistä iltaa asuntolassa. Viikon päästä huomenna on orientoitumispäivä ja sitten mitä... en oikein tiedä.

Olen tässä kirjoittamisen sivussa yrittänyt täyttää yliopiston nettirekisteröitymislomaketta ja nettisanakirja on ollut ahkerasti käytössä. Välttämättäkin sitä tulee miettineeksi, että miten  kielen kanssa Bathissa pärjää. Se jännittääkin mua kaikista eniten tulevassa syksyssä.
Lohduttauduimme tosin samaan koitokseen lähtevän vaihtarikaverin kanssa sillä, että elekieli on paras kieli ja suomellakin pärjää, jos artikuloi tarpeeksi selkeästi. Tämän on todennut (tarpeeksi) toimivaksi ainakin meidän mummo.

Kello on paljon ja teksti on sekavaa, mutta yrittäkää kestää. Väsymys painaa kuitenkin hyvästä syystä. Olin tiistaista torstaihin kyläilemässä Savonlinnassa ja nukkumiset venyivät yömyöhään höpöttäessä. Iso kiitos vielä Jassulle ja Veltsulle majoittamisestani!
Savonlinnaan olisi ollut niin helppoa jäädä. Tuntui superluontevalta kierrellä uusia fukseja ihmettelemässä kaupunkisuunnistuksen merkeissä, istua iltaa häppärissä, jutella ruokalan ihanan kassatädin kanssa yliopistolla ja löhöillä kakkoskerroksen sohvilla. Näin pyörähdyksen aikana paljon ihmisiä, joista suurimman osan kanssa olen taivaltanut yliopistotaivalta jo kolme vuotta. Muiden ahdistuessa kvantitatiivisen tutkimuskurssin alkamisesta olisi minunkin ollut luontevaa osallistua tähän yhteisölliseen valittamiseen. Valittamisen sijaan osallistuin keskusteluun rekrytoimalla ihmisiä aloittamaan tuota kurssia vasta ensi syksynä samaan aikaan itseni kanssa.

Tänään pääsin leikkimään kummitytönkin kanssa viimeistä kertaa ennen reissua. Leikittiin hepoilla ja halattiin ja pussattiin niin paljon, että niistä riittää koko syksyn tarpeisiin.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, mutta tutkailen sen sijaan mm. erilaisia pakkauksia, joita ostamalla selviää asuntolassa (http://www.click2campus.com/store/Essentials-Packs.html). Aika kätevää, että tällaisiakin on tarjolla.



Lopuksi vielä yksittäisiä lauseita, joita lausuin Savonlinnassa useampaan otteeseen:

"Jännittää tosi paljon. Tai ei sitä lähtemistä oikein tajuu. Ehkä sen tajuaa marraskuussa. Ehkä se on ihan hyvä."

"Kyllä, kaupungin nimi tarkoittaa kylpyä... ja kyllä, yliopiston nimi on oikeasti Bath Spa."

"Jos puhun tammikuussa enää suomea, niin puhun sitä ainoastaan brittiaksentilla. Ja juon koko ajan iltapäiväviiden teetä."




Apua, mitäköhän tästä vielä tulee.