Pöydällinen Eurooppaa

 Jes, täällä ollaan!

Päivänä ennen lentoon lähtöä oli suurin huolenaiheeni se, mahtuuko matkalaukku painorajoitusten sisään. Vaikka vaihtarikaverini Johanna oli luvannut ottaa ostamiinsa lisäkiloihin pari kiloa vaatteitani, oli matkalaukkuni lentokentällä silti kilon liian painava. Onneksi se ei kuitenkaan aiheuttanut itselleni lisämaksuja. Reittini kohti Bathia kulki lentäen Helsingistä Riikaan, Riikasta Amsterdamiin ja sieltä Bristoliin, jossa hyppäsin Bathiin menevään bussiin. Olo oli kieltämättä kuin voittajalla löytäessäni vihdoin Johannan Bathin bussiasemalta.

Kaksi ensimmäistä yötämme vietimme hurmaavassa guesthousessa (http://www.anabellesguesthouse.co.uk/), jonka isäntä oli streotyyppisen britin tavoin ystävällinen ja kohtelias herrasmies. Hän kantoi valtavat laukkumme huoneeseemme, esitteli meille kaupunkia kartalta ja pyysi soittamaan milloin vaan, oli kysymys tai hätä mikä vaan. Myöskään gluteenittoman aamiaisen saaminen ei ollut ongelma.

Ensimmäiset päivät Bathissa kuluivat turistina ihmetellessä, miten ihmeessä olinkaan tupsahtanut tällaiseen brittisarjaan?  Kaupunki on täynnä vanhoja ja ylväitä rakennuksia, pieniä kujia ja suloisia pikkuputiikkeja. Joka kulmalla olevien pubien sijaan on kaupungissa paljon persoonallisia kahviloita. Toki niitä pubejakin löytyy, mutta niihin emme ole vielä päässeet tutustumaan. Rakennusten ihastelelemisen lisäksi ovat myös katumuusikot ihastelun arvoisia. Katumuusikkotoiminta on täällä ilmeisesti melko organsoitua. Näin on ainakin suurimpien turistikohteiden ja shoppailukatujen varsilla. Muusikot ovat hyvin taitavia ja ammattimaisia äänentoistolaitteineen. Itselläni tosin soi päässä lähinnä Harry Potterin tunnusmusiikki näitä maisemia katsellessa ja ihmisiä kuunnellessa.

                            

Yleisesti ottaen britit ovat ymmärtäneet keliakian ja gluteenittoman ruokavalion hyvin. Ruokakaupoissa on monipuoliset valikoimat, ravintolan mainostavat omia gluteenittomia vaihtoehtojaan ja kahviloista löytyy gluteenittomia herkkuja heti tiskiltä. Jo ennen Bathiin saapumista sain listan, jonka avulla löysimme ensimmäisenä iltana jopa gluteenittomia fish&chips- annoksia myyvän paikan (http://www.pollocksofbath.co.uk/), mm!  Näihin kokemuksiin luottaen söimme ensimmäisenä kokonaisena päivänämme lounaan nuudeliravintolassa. Kysyessäni gluteenittomia vaihtoehtoja ehdotti tarjoilija minulle erästä nuudeliannosta. Tyytyväisenä söinkin annokseni kertoen Johannalle samalla siitä, kuinka ihmisiin pitää pystyä luottamaan tai keliaakikko joutuu tyytymään vain omenoiden ja porkkanoiden syömiseen. Tätä mieltä olen edelleenkin vaikka vietin illan lounasta oksentaessa ja peiton alla vapistessa. Että niin gluteenittomia olivat ne nuudelit... taas tuli muistutus siitä, että vaikka ihmisiin on pystyttävä luottamaan, ei varmistaminen varmistamisen päälle ole ikinä huono idea. 

Fish&chips

Torstaina eli toissapäivänä koitti varsinaisen turistiajan loppu ja muutto kampukselle seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Heitettyämme matkatavaramme huoneisiin, lähdimme bussilla takaisin kaupunkiin ostamaan peittoa, tyynyjä, keittiötarvikkeita ja ruokaa. Luulin, että matkavaroiden raahaaminen guesthouselta kampukselle oli ollut hankalaa, mutta saatuani tyynyt ja peiton, pussit ja kassit täynnä tavaraa vihdoin kaupungilta huoneeseeni, tajusin matkalaukun vetämisen olleen lastenleikkiä.

Jo ensimmäisenä iltana kampuksella aloitimme sosiaalistumisen yliopiston tarjotessa meille noin kymmenen hengen vaihtariporukalle pitsat. Itse tyydyin tyytyväisenä omaan leipään edellispäivän nuudeliepisodia muistellen. Varsinainen orientoituminen uusine ihmisineen alkoi perjantaina yliopiston orientaatiopäivänä sisältäen mm. opiskelijakortin saamisen, bussikortin ostamisen ja kampuskierroksen. En vieläkään tosin ole varma siitä, missä omat kurssini pidetään, mutta se selvinnee ensi viikon aikana... Varsinainen opiskelu alkaa vasta reilun viikon päästä sillä tänään alkaa Freshers´Week erilaisine tapahtumineen ja bileineen.

On ihmeellistä, miten nopeasti on mahdollista löytää ympärilleen porukka, jonka kanssa voi saman tien lähteä tekemään asioita. Eilisen orientaatiopäivän päätteeksi lähdimme kaupungille jatkamaan tarvikeshoppailua kansainvälisen porukan kanssa ja tänään huomasin istuvani isolla, osittain samalla porukalla aamiaisella. Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan.
Yksi vaihtareista sanoi ison perheensä jättämisen ja tänne lähtemisen olleen vaikeaa, johon toinen vastasi meidän olevan nyt perhe. Niinhän se taitaa olla. Tämänhetkinen vaihtariperheeni näyttää tältä, mutta muuttanee vielä muotoaan syksyn aikana. Se jää nähtäväksi :)


PS. Mun brittinumero on 07442430552 ja suomisim-kortti viettää aikaansa hyllyllä. Kurkkailen sitäkin aina välillä, mutta Whatsapp-viestien tulisi kulkea normaalisti oli kortti mikä hyvänsä. Tällä hetkellä kampuksen langaton netti ei puhelimessani toimi, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos viimeistään maanantaina.