Don´t worry, be happy

Bath Spa Uni- Bus station

https://www.youtube.com/watch?v=d-diB65scQU

Nimesimme viime viikolla Johannan kanssa Bath Abbey- kirkon edustalla olevan aukion Bathin sieluksi. Ehkäpä juuri tämän sielukkuuden takia koimme kyseisessä paikassa tänään hienoja kohtaamisia. Taustatiedoksi kerron kuitenkin eräästä aikaisemmin sattuneesta tapahtumasta samaisessa paikassa.

Istuskelimme Johannan kanssa aukiolla auringosta nauttien ja postikortteja kirjoittaen. Aukiolla soittaa aina päiväsaikaan jatkuvasti katumuusikko. Tällä kertaa muusikkona toimi n. 45-vuotias mies, joka soitti erilaisia soittimia ja lauloi taustanauhan kanssa. Jossain vaiheessa repertuaariaan hän alkoi esittämään kappaletta "Dont worry, be happy" taustanauhan tahtiin viheltäen. Innostuimme tästä Johannan kanssa ja aloimme napsuttamaan sormiamme viheltelyn tahtiin. Tätä muusikko ei kuitenkaan kestänyt vaan räjähti nauramaan. Koottuaan itsensä hän aloitti taustanauhan ja vihellyksen uudestaan, muttei pystynyt naurultaan jatkamaan. Meitä nauratti tilanne jo tällaisenaan, mutta muusikon todetessa mikkiin naurukohtausten olleen meidän syyn ja kääntäessään mikin meistä poispäin, ei naurullemme meinannut tulla loppua.

Tarina jatkui tänään vieraillessamme suomalais-meksikolais-porukalla aukiolla, jossa samainen muusikko oli soittamassa. Hetken aurinkoa ihasteltuamme ja seurueemme kahvittelijoiden kahvin loppumista odotellessa alkoi miehen taustanauhalta kuulumaan jälleen "Dont worry, be happy":n alkusoinnut, riemastuimme ja aloimme tanssimaan. Muusikko huomasi tanssahtelumme ja omisti kappaleen meille. Aurinko paistoi ja lämpötila hipoi T-paitakelejä, musiikki soi ja kaikkia nauratti, olisiko voinut hymyilyttävämpää hetkeä olla? Riemastumisemme olivat huomanneet myös kaksi vanhempaa brittirouvaa, jotka tulivat ihastelemaan meininkiämme ja jututtamaan meitä hetkiseksi. Kuultuaan meidän opiskelevan kasvatustieteitä, totesi toinen "this is education". Ja hän oli niiin oikeassa, hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen ovat ehdottomasti tämän syksyn opiskelulistan kärkipäässä.

Bathin sielu

Aukiolla hetken oltuamme siirryimme sen vierellä olevaan Roman Baths-museoon (http://www.romanbaths.co.uk/), jonka mukaan kaupunki on saanut nimensä. Sisäänpääsy oli meille Bath Spa University:n opiskelijoille ilmainen, joten museossa tulee todennäköisesti vierailtua syksyn aikana vielä useampaan otteeseen. Mukaan kierrokselle saimme yllätykseksemme suomenkieliset esitelaput ja eräänlaiset radiopuhelimet, josta numeroita painamalla saimme henkilökohtaista opastusta eri kohteista suoraan korviimme.

Ei puhelimessa vaan opaskierroksella

"Bathissa on kolme kuumaa lähdettä. Alueen suurin lähde nousee 3000 metrin syvyydestä roomalaisen Sacred Springin eli Pyhän lähteen kohdalla. Vesi sisältää 43 mineraalia, sen virtausnopeus on noin 1 250 000 litraa päivässä ja lämpötila on 46,5C. Juuri tämän kuuman lähteen ympärille roomalainen kylpylä ja temppeli aikoinaan rakennettiin.

Pyhä lähde höyrysi

Kun roomalaiset valloittivat Britannian vuonna 43jKr., he perustivat kylpylän Bathiin (Aquae Sulisiin). Piirtokirjoituksesta tiedämme, että kylpylä rakennettiin tänne vuoteen 75jKr. mennessä. Kylpylä sai nimensä kelttiläisen lähteen jumalattaren Sulisin mukaan. Sulis vastasi roomalaisten jumalatarta Minervaa. Pylväsalue, jossa on Sulis Minervan temppeli, rakennettiin Pyhän lähteen pohjoispuolelle ja sen eteleäpuolelle rakennettiin puhdistavat ja parantavat kylpyläaltaat. Pyhällä lähteellä oli kaksi käyttötarkoitusta. Toisaalta se oli kulttipaikka, johon heitettiin uhrilahjoja Sulis Minervalle. Toisaalta se oli allas, josta kuuma vesi johdettiin kylpylään. Koska kyseessä oli pyhä paikka, kukaan ei uinut lähteessä.

Roomalaisten lähdettyä pakanoiden temppeli hävitettiin ja kylpylä rappeutui ja hautautui. Suoraan Pyhän lähteen päälle rakennettiin 1100- luvulla King´s Bath eli Kuninkaan allas, jota käytettiin terveyskylpyihin ja uimiseen. 1700-luvulla lähteestä tuli tuli suosittu juoma (maistoin, enkä ymmärrä suosion syytä)  ja Pumppuhuone rakennettiin tätä tarkoitusta varten Kuninkaan altaan viereen. Ensimmäiset roomalaista kylpylää koskevat löydöt tehtiin 1700-luvun alussa, mutta roomalaisen alueen kokoa ja laajuutta ei silloin vielä ymmärretty. Vasta 1880-luvulla suurin osa roomalaisesta kylpylästä kaivettiin esiin ja silloin alueen todellinen laajuus paljastui." Lähde: Museon infolappu

Theatrical mask

Museossa vierailtuamme lähtivät puolet joukkiostamme takaisin kampukselle minun ja Johannan jäädessä hetkeksi vielä kaupungille. Nappasimme täytetyt leivät mukaan (http://www.roscoff.co.uk/) ja siirryimme jälleen Bathin sieluun niitä maiskuttelemaan. Kello oli jo melkein viisi eikä aukiolla juurikaan ollut muita ihmisiä, ei katumuusikkoakaan. Leipiemme ollessa loppusuoralla, istui viereemme elävänä roomalaispatsaana aikaisemmin päivällä työskennellyt mies kyselemään kuulumisiamme. Tämä oli häneltä suuri kunnianosoitus, olimmehan Rooman valtakunnan ulottumattomasta Suomesta ja siksi barbaareita. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että hän oli 46-vuotisen elämänsä aikana tehnyt uraa opettajana, mutta haaveillut aina pääsevänsä roomalaiseksi Bathiin. Niinpä hän oli ostanut tarvittavat tykötarpeet, tehnyt roomalaisen sotilaan asun ja ihastuttanut kaupungilla kulkijoita jo viikon verran roomalaisten kylpylän edustalla poseeratessa. Hän kertoi viihtyvänsä hameessa ja harkitsevansa sen käyttämistä myös opetustyössään. Keskustelu jatkui elämän tarkoituksen pohtimiseen, haaveisiin ja siihen kannattaako työkseen tehdä sitä, minkä kokee turvalliseksi vai sitä, mitä rakastaa vaikka se pelottaisikin. Kuka minä olin eilen, kuka tänään ja kuka huomenna, opettaja vai roomalainen sotilas?

Keskustelumme roomalaisen kanssa pysähtyi, kun paikalle saapui hänen tuttunsa. Kyseinen mies ei ollut kuitenkaan ainut paikalle saapunut ihminen vaan aukiolle tallusteli myös jo tutuksi tullut katumuusikko tytön kanssa. Hän huomasi meidät, naurahti ja tuli meitä jututtamaan. Kävimme läpi saman kaavan, minkä olemme käyneet aina tavatessamme uusia ihmisiä: ketä olemme, mistä olemme, miksi olemme ja mitä opiskelemme. Muusikko kertoi soittaneensa koko ikänsä kadulla ja innostui kuullessaan meidänkin olevan kiinnostuneita musiikista. Saimmekin kutsun tulla soittamaan ja laulamaan hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa keskusteluun tuli jälleen mukaan myös roomalainen ja he päivittelivät yhteen ääneen muusikon kanssa barbaariuttamme ja sitä, kuinka meidän tulisi treenata väkivaltaisuutta, hankkia barbaareille sopivat asusteet ja tulla heidän kanssaan kaduille esiintymään. Vakuutimme kuitenkin, että barbaarit elivät jo sysällä sisimmissämme ilman turhaa harjoittelemista. Pyysimme, että voisimme ottaa roomalaisesta yksityiskuvan, mutta muusikko oli eri mieltä. Hän nappasi kamerani ja käski meidän penkille poseeraamaan. Kuvaustuokion jälkeen hän totesi taustan olleen huono ja käski meidät asettumaan Bath Abbey-kirkon eteen kuvausta varten. Tämän toisen, onnistuneemman kuvaustuokion jälkimainingeissa päädyin mutkien kautta laulamaan aukiolla suomeksi. Lopettaessani aukion toisella reunalla istuneet raksamiehet alkoivat taputtamaan,

"Good luck with your life", huudahdimme roomalaiselle tämän kerätessä tavaroitaan.
"Good luck with your barbarism!", vastasi hän meille pois kävellessään.

Muusikko muistutti vielä meitä halatessaan, "Don´t worry, be happy."

Lähdettyämme viimein Johannan kanssa kohti ruokakauppaa, oli päälimmäisenä mielessäni ihmetys. Miten päädyimme keskustelemaan katutaiteilijoiden kanssa elämästä ja mitä ihmettä kamerani muistikortista nyt löytyikään. Huikeita kohtaamisia, jutelkaa ihmiset vieraiden kanssa ja rikastuttakaa sillä elämäänne ja kokemusmaailmaanne!!!