Ikimuistoinen rummutus

En ole täällä vielä tainutkaan kirjoittaa hämärästä kummituskämppiksestä, joku muutti blokkimme kahdeksanneksi asukkaaksi ainakin kaksi viikkoa sitten. Alakerran kämppisten puheet kertoivat käytävänsä uudesta asukkaasta heti hänen muutettuaan, mutta me yläkerran asukit tapasimme hänet vasta viime viikonloppuna. Olemme kuitenkin haistaneet hänet alusta asti, onhan hänellä hurmaava tapa tupakoida huoneessaan. Varsinkin itse hänen yläpuolellaan asuvana ja ikkunaani mielelläni auki pitävänä olen arvostanut hänen harrastustaan suuresti! Turvamiehille on asiasta ilmoitettu ja he ovatkin käyneet kummituskämppiksen luona kylässä jo pariinkin otteeseen, eihän tupakoiminen sisätiloissa ole sallittua. Hajun lisäksi olemme saaneet todistuksia kyseisen tyypin olemassaolosta Sophien salapoliisitaitojen ansiosta. Hän on osannut kertoa mm. seuraavaa: "oon nähnyt sen menevän vessaan... niin ja otin salakuvan sen ikkunasta, että voidaan kuvassa näkyvän röökiastian avulla todistaa tupakoiminen!" Kämppisten ja nykyään myös omien tietojeni mukaan kummituskämppis ei juurikaan syö. Viime viikonloppuna hän haki keittiöstä banaanin ja hurjimpien huhujen mukaan hän oli ensimmäisellä viikollaan viettänyt keittiössä jopa puoli tuntia yhteen menoon!!! Jäämme odottamaan kummituskämppiksen seuraavia käänteitä.

Lokakuun vika, pimeänkarheaa Halloween-iltaa edeltävä päivä.... ja söin ballerinoissa jäätelöä Bathin auringossa. Mikä meni väärin (EI MIKÄÄN!) ? Eikä muuten oo mun pitkähihainen tuo kuvassa oleva, paidan omistaja sijaitsi kameran toisella puolella.

Halloween oli yksi asioista, joita ennen vaihtoon lähtöä osasin odottaa. Suomessa sitä juhlitaan vähän sinnepäin, mutta täällä tiesin sen olevan suurempi juttu. Iltaan valmistauduin ostamalla valkoista kasvoväriä sekä hiusväriä itselleni ja Johannalle. Tummaakin tummemmat silmämeikit taiteili iltaa varten meille meikkitaiteilija-Cindy. En oikeastaan ollut päättänyt tuijottaa ihmisiä ilmeettömänä silmät mollottaen. Students Unionin baarissa iltaa viettäessämme kävi kuitenkin niin, että kävin tuijottelemassa silmiin yhtä jos toistakin, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Loppuillasta aloin korostamaan kummallisuuttani höpöttämällä tuijotuksen ohella suomeksi. Taisipa joku sanoa tuijotukseni imevän sieluja mukanaan. Näin halloweenina tämä kommentti tuli kuitenkin ottaa kohteliaisuutena.

Students Unionilta jatkoimme bussilla kaupungille ajatuksenamme pyörähtää jossakin yökerhossa. Olimme kuitenkin liikkeellä liian myöhään, jonot olivat yli puolentunnin mittaisia eikä valomerkkeihinkään ollut enää kauan aikaa. Olin kuitenkin iloinen siitä, että pääsin näkemään ne mitä mahtavimmin pukeutuneet ja maskeerautuneet ihmismassat. Yli puolen tunnin mittainen etsintäpartiommekin joen rannalle kadonneen kämppiksen löytämiseksi muuttui huojennukseksi löytäessämme hänet baarin ulkoalueelta.

Ihan käsittämätöntä, minkälaisista paikoista sitä itsensä voi löytää. Lauantaina oli sambabändimme Bloco Talenton ensimmäinen keikka Bridgwater Carnevaleilla ja tuo päivä jää muistoihini varmasti yhtenä ikimuistoisimmista vaihtarikokemuksistani. Tiesin tapahtuman olevan isohko tapahtuma, mutta mielikuvani karnevaalista ei vastannut todellisuutta lainkaan. Autossa kohti tapahtumapaikkaa ajaessamme kuulin tapahtuman olevan yksi Euroopan suurimmista karnevaaleista ja että sinne odotetaan vuosittain 100 000 ihmistä saapuvaksi. Apua.

Paikalla Brigdwaterissa olimme kolmen maissa ja pyörähdimme kahvilassa ennen karnevaalin aloituspaikallemme suuntaamista. Pääsin kahvilassa toteamaan jälleen sen, miten onnellinen täällä saa keliaakikkona olla. Pakkohan sitä vitriinissä ollutta pähkinämutakakkua oli maistaa...

Karnevaalin aloituspaikallemme lähdimme kävelemään viiden kieppeillä. Tien vierustat olivat tällöin jo alkaneet täyttyä parhaiden paikkaajien varaajista. Mukanaan heillä oli tuolit, viltit ja eväät. Vielä tässä vaiheessa olin näin aikaisesta paikkojen varaamisesta hieman ihmeissäni. Voisiko joku kulkue olla tosiaan kahden tunnin odottamisen arvoinen? Kerääntyven ihmisjoukkioiden lisäksi tienvierustoja täyttivät erilaiset pikaruokakojut, herkkukaupat ja välkkyvien lelujen kaupittelijat. 

Lopulta löysimme pakumme rumpuineen, pyörähdimme pubissa ja vaihdoimme keltaiset paidat päällemme. Paidan päälle saatuani huomasin hieman kauempana olevan valomeren ja ryntäsin sitä kameran kanssa katsomaan. Vaikka silmäni lävähtivätkin auki, en voinut uskoa niiden näyttämää näkymää. Edessäni odotti karnevaalin alkua toinen toistaan hienompia ja valokylläisempiä karnevaalivaunuja roolihahmoineen ja musiikkeineen. Pitkään en näitä ehtinyt ihmettelemään kun jouduin jo juoksemaan takaisin rumpulämmittelyihin. Lämmittelyjen jälkeen meillä onneksi oli aikaa nauttia karnevaalimeiningistä katsojan roolissa. Päästyämme tien viereen lipui edessämme ryhmä numero 15 ja omamme olisi vasta 83. Nauroin, tanssin ja annoin kameran laulaa. Toistelin toistamisen perään sitä, kuinka mahtavaa ja siistiä tämä kaikki oli. Niin mahtavaa ja siistiä, ettei sitä oikein voinut edes käsittää! Kuvat kertovat toivottavasti jotain, mutteivät tietenkään sitä kokonaisvaltaista mahtavuutta, mitä lauantaina koin. Lisää kuvia ja videoitakin pitäisi tulla karnevaalin virallisille sivuille myöhemmin. Tässä kuitenkin jo karnevaalia katsomassa olleen Urhon kokoama videokooste sekä erään rummuttajamme kooste.

Vielä hienompaa kuin se, että pääsin ihastelemaan karnevaalia oli tietenkin se, että pääsin osaksi sitä. Etukäteen meitä oli varoitettu kahden tunnin yhtämittaisen soittamisen olevan rankka varsinkin ensikertalaisille. Ainoa vinkki voimien ehtymisen varalle oli, että näin käydessä pitäisi soittaa entistäkin kovemmin ja energisemmin. 

Ja eikun rummuttamaan.

Kuljimme Bloco Talenton ja toisen keltaisissaan rummuttavan bathilaisen ryhmän kanssa ihmismeren välissä soittaen.  Ihmiset ympärillämme hurrasivat, taputtivat ja tanssivat. Välillä ilotulitusraketit yhtyivät paukutukseen yllämme. Ihan tajutonta. Kaksi tuntia hurahti rumpujen sykkeessä ja naama virneessä. Aika ei tuntunut soittaessa pitkältä, mutta perille päästyämme huomasin kohoavat rakot ja mustelmat käsissäni. Seuraavana päivänä oli itselläni ongelmia jopa kävelemisen kanssa, mutta tämä kokemus oli ehdottomasti näiden "taisteluarpien" arvoinen!

Mistä tietää, että karnevaali on kuvassa jo loppunut?

Sunnuntai oli lösölöysäilypäivä. Aikaiseksi en saanut muuta kuin nettiteeveen katselua ja ruoanlaittoa. Iltaani ilahdutti kuitenkin naapuriblokissa järjestetyt pizzapartyt. Tai siis vielä pizzapartyihin kutsun saadessani, pizzatilauksen tehdessäni, sen saadessani ja sitä syödessäni oli kivaa. Vajaa pari tuntia syömisestä ei enää ollutkaan lainkaan kivaa. Olimme pizzoja porukalla syödessämme naureskelleet sille, että parin tunnin päästä tiedettäisiin oman pizzani gluteenittomuus. Iltayön vessanpönttöä halailleena tiedän tosiaan tuohon pohdintaan vastauksen. Onnekseni tämä ruokamyrkytystila menee itselläni saman päivän sairastamisella ohi, maanantaina olin jo täysin tolkuissani. Seuraavana päivänä sain vastailla monituisten  ihmisten kyselyihin terveydentilasta, Johannan kertomukset kuolemankouristani olivat tehneet selvästi tehtävänsä... :D  Pizzapaikkaan on valitettu, jäämme odottamaan mielenkiinnolla heidän pahoittelujaan.

Pöntönhalailuyön jälkeen oli vuorossa toinen vierailumme Bristoliin. Matkassa olivat samat tyypit kuin edelliselläkin kerralla eli itseni lisäksi Johanna ja Cindy. Tällä kertaa tarkoituksenamme oli käydä katsomassa Bristolin "nämä on nähtävä"-paikkoja. Clifton suspension bridge oli näyttävä silta korkealla pudotuksella. Toinen nettisivujen mainostama nähtävyys Queen square ei ollut mitenkään ihmeellinen... mutta tulipahan käytyä. Itseäni ilahduttivat Bristolissa eniten kuitenkin erilaiset katutaideteokset, joita bongasimme useampia.

Huomenna on Bloco Talenton seuraava keikka ja ylihuomenna lennän moikkaamaan Ronjia Skotlannin puolelle piiiitkäksi viikonlopuksi! Tästä kiitos parhaillaan olevalle itsenäiselle opiskeluviikolle.